#46: Kuvasatoa alkaneelta vuodelta

Lenkkeilyä metsäautotiellä tammikuun alkupuolella. Nemo sai tunnetusti juosta vapaana.

Täydennystä kirjahyllyyn upouusien ja käytettyjen kirjojen muodossa. Erityisesti Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen on tullut tarpeeseen. Omat lampaat -kirja on toiminut tärkeänä osana lammasnäyttöön valmistavavan tehtävän tekemisessä.

Yhtä kertaa lukuunottamatta Nemo on aina nukkunut lähes koko akupunktion ajan. Viimeksi oikeasta reidestä löytyi kuitenkin niin imakka paikka, ettei nukkuminen tullut mieleenkään.

Nemo käyttäytyi varsin mallikkaasti koulun järjestämällä, meidän oman fysioterapeuttimme pitämällä koirahierontakurssilla. Kuvanottohetkellä Nemoa alkoi jo vähän väsyttää, eikä hierottavana oleminen jaksanut enää kiinnostaa alkuunkaan. Päivä oli kokonaisuudessaan varsin positiivinen yllätys, ottaen huomioon, että emme ole juurikaan käyneet vastaavanlaisissa "tapahtumissa" muiden ihmisten ja koirien keskellä.

Meidän uuden kodin pihalta lähtee kelkanjälki, jota pitkin pääsemme kulkemaan pienen lenkin metsän siimeksessä. Mukavaa vaihtelua ainaiselle teiden tallaamiselle!

Nemo viihtyy erinomaisesti makkaranpaistopaikalla. Kyseisellä kerralla Batman ja Akka olivat jänisajossa, joten Nemo joutui omaksi harmikseen kiinni, ettei vain vahingossa tilanteen tullen yrittäisi hyökkäillä ajettavan jäniksen kimppuun.

Tammikuun lopussa koittanut muutto ei juurikaan järkyttänyt pienten poikien mieltä, vaan kotiutuminen tapahtui hyvinkin nopeasti - missä mamma, siellä tyytyväisyys ja mielenrauha!

Muutosta huolimatta kyläilemme kotikotona lähes päivittäin. Batman on ottanut siskoni sängyn majapaikaksi, sillä siitä näkee hyvin, kun ihmiset kulkevat ulos ja sisään.

Aamulenkin jälkeistä tunnelmaa uudessa kodissa ennen allekirjoittaneen säntäämistä kouluun.

Ennen hiihtoloman alkua vietin jälleen yhden harjoittelujakson lampaiden parissa jo tutuksi tulleella tilalla. Harjoittelun lomassa työstin ahkerasti lammasnäyttöön valmistavaa tehtävää, jota varten sain aineistoa itse tilalliselta Lammas & Vuohi -lehtien muodossa.

Nemo vahtimassa, josko mammalta putoaisi edes muutama muru aamupalasta lattialle. Taisi harmittaa, kun mitään ei pudonnut. Vai vahtiiko kuitenkin, ettei mamma karkaa mihinkään?

Eräänä lauantaina vietimme Nemon kanssa laatuaikaa kadonnutta koiraa etsien. Yhdet jäljet löysimmekin, mutta koiraa ei ymmärtääkseni ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt..

Nemon kanssa kahdestaan iltalenkillä - harvinaista herkkua!

Lisää opiskelua lammastyön parissa!

Oma koti kullan kallis - ja ihana pystykorvaherra.

Viimeisetkin tavarat alkavat hiljalleen löytää paikkansa, viimeisimpänä työpöytä täyttyi tarvittavista tavaroista: tietokoneesta, penaalista, lammaslehdistä, vihkoista sekä alan kirjallisuudesta nallea unohtamatta. 

Viimeaikoina pehmolelut ovat kokeneet ällistyttäviä kuolemia, eivätkä pojat koskaan tiedä asiasta mitään..

Ruusuja on aina mukava saada. Nämä kukkaset ovat tosin jo ehtineet kuolla, mutta rakkaan samaisena päivänä tuomat punaiset ruusut kukoistavat edelleen kauniisti naistenpäivän kunniaksi!

#45: Mutkia matkassa

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogin puolelle ylipäänsä yhtään mitään. Nyt ajattelin kuitenkin tulla hieman avaamaan Nemon tilannetta, sillä epämääräinen oireilu on vaivannut allekirjoittaneen päätä jo pidemmän aikaa. 

Mehän suuntasimme siis marraskuun puolivälissä lonkka- ja kyynärkuviin, johon syynä olivat Nemon epämääräinen takajalkojen pureskelu sekä osittain myös liian suora takajalkojen rakenne ja varpaiden kääntyminen sisään päin. Eläinlääkärin tuomio lonkille oli D/D, joihin hän arveli jossain vaiheessa alkavan kehittyä myös nivelrikkoa. Ohjeeksi saatiin antaa kipulääkettä tarvittaessa. Aloitimmekin samoin tein kahden viikon kipulääkekuurin kokeiluksi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehkä pitänyt laittaa Nemo samalla myös täydelliselle lepotauolle, jotta kipulääkkeen mahdollinen vaikutus olisi ollut paremmin nähtävissä. Jatkoimme liikuntaa siis suhteellisen normaalisti, eikä kipulääke näyttänyt juurikaan vaikuttavan oireiluun.

"Lonkkatuomion" jälkeen molemmat koirat alkoivat syömään Arthroflex-nivelravinnetta, joka on sittemmin vaihtunut Jahti & Vahdin vastaavaan. Myös lohiöljy astui mukaan kuvioihin omega-3-rasvahappojen riittävän saannin takaamiseksi. Aloin muutenkin perehtyä raakaruokintaan enemmän ja nappulan määrä koirien ruokavaliossa onkin vähentynyt jatkuvasti. Nemolle aloitin myös kurkumatahnan syötön sen kipua vähentävien ominaisuuksien vuoksi.

Ulkoilua varten, erityisesti tuulisia tai koleita kelejä silmällä pitäen, hankin Nemolle Back On Track -ulkoloimen. Back On Track -tuotteiden tarkoitushan on heijastaa ruumiinlämpö takaisin käyttäjäänsä infrapuna-aaltoina, mikä vähentää lihasjännityksiä ja lisää verenkiertoa, jolloin palautuminen nopeutuu. Muutaman käyttöviikon jälkeen ymmärsin kuitenkin, ettei loimi toimi meillä ulkoilukäytössä ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla. Oireiden yhä jatkuessa kokeilinkin laittaa loimen Nemon päälle aina iltaisin, ja sen myötä koira rauhoittuikin huomattavasti. Toisinaan loimi rauhoitti tilannetta niinkin hyvin, että jalkojen pureskelu loppui kuin seinään ja Nemo alkoi rauhallisesti nukkumaan.

Koiratuttavieni ehdotuksesta aloin pohtia myös eläinfysioterapeutilla käyntiä, ja päädyimmekin erittäin mukavan, hyväsydämisen ja asiantuntevan ihmisen hoiviin. Ensimmäiset kerrat fysioterapeuttimme hieroi Nemoa ja antoi samalla laserhoitoa lonkille, mutta oireilun lisääntyessä siirryimme kokeilemaan akupunktiota. Satunnainen oireilu jatkui kuitenkin edelleen, ja jossakin vaiheessa pyysin Nemon kuvanneelta eläinlääkäriltä puhelimitse uuden kipulääkekuurin. Tällä kertaa saimme nestemäistä Metacamia, jota sitten annoin aina tarvittaessa.

Pari viikkoa sitten fysioterapeuttimme näytti Nemon lonkkakuvia eräälle toiselle eläinlääkärille, joka arveli oikean lonkan olevan jopa E, eli astetta huonompi kuin vasen. Kyseinen eläinlääkäri totesi puhelimessa juteltuamme, ettei mielestään voi juuri nyt tehdä Nemolle mitään, ja määräsi toivomaani pitkävaikutteista Trocoxil-kipulääkettä kokeiltavaksi. Minulle jäi puhelusta sellainen mielikuva, että Nemon elämä tulee olemaan tuskainen huonojen lonkkien vuoksi. Siksipä päätinkin, että seuraavaksi menemme ortopedin juttusille tilanteen selkeyttämiseksi.

Niinpä tilasin ajan Kouvolan Eläinsairaala Evidensian Esa Kestille, jolle olin jo aiemmin laittanut aiheesta sähköpostiakin. Paikan päällä kerroin hänelle vielä kertaalleen koko tarinan, jonka jälkeen Kesti tutki Nemon läpikotaisin taivuttelemalla jalat ja niskan sekä tunnustelemalla selän useaan otteeseen läpi.

Tutkimuksen jälkeen Kesti totesi haluavansa kuvata Nemon selän, joten niin tehtiin varsin suolaisesta hinnasta huolimatta. Selästä löytyikin sellainen ongelmakohta, joka voi lonkkien sijaan olla oireiden todellinen aiheuttaja. Jo ennen tutkimuksen aloittamista Kesti sanoi minulle, ettei hän lähtökohtaisesti usko vian olevan välttämättä lonkissa, koska Nemo ei ole koskaan ontunut, eikä ontunut nytkään.

Selästä löytyi siis seuraavanlaista ongelmaa..

"Lumbosakraalivälin välilevyssä rappeutumiseen viittaavia löydöksiä. Nikamien välinen ylempi side hieman paksuuntunut, myös edellisessä välissä vastaavia löydöksiä."

Selän tilanne ei siis ole mitenkään akuutti, vaan vielä toistaiseksi kotikonstein hoidettavissa. Saimmekin nyt ohjeeksi kahden viikon mittaisen lepojakson, jonka aikana Nemo saa käydä ulkona käytännössä vain tarpeillaan. Kaikki riehuminen ja vapaana juokseminen on kielletty, samoin hyppimistä erinäisiin paikkoihin tulee rajoittaa mahdollisuuksien mukaan. Tänään aloitimme myös tuon aiemminkin mainitsemani Trocoxil-kipulääkkeen kokeilun ainakin nyt sen ensimmäisen kahden viikon ajaksi, jonka tämä ensimmäinen lääkeannos vaikuttaa. Suotavaa olisi myös käydä laserhoidoissa, sillä se mm. lievittää mahdollista kipua ja vilkastuttaa verenkiertoa hoidettavalla alueella, eli tässä tapauksessa selässä. Suuntaammekin laserhoitoon näillä näkymin heti tulevana torstaina.

Kouvolan reissu tuli arvatenkin hyvin kalliiksi, mutta nyt olemme taas hitusen viisaampia tämän Nemon oireilun suhteen. Toki oireilun taustalla voi osittain olla myös psyykkisiä asioita, esimerkiksi meidän tapauksessamme pieni jatkuva kilpailu johtajan paikasta Nemon ja Batmanin välillä, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä nuo selästä löytyneet muutokset ovat ainakin osasyy siihen takajalkojen pureskeluun. Tiedän sen nimittäin itsekin, että joskus selkäkivut voivat säteillä jalkoihin saakka.

Nyt yritetään ottaa kaksi viikkoa mahdollisimman rauhallisesti liikkumisen suhteen. Yritän parhaani mukaan keksiä Nemolle päivittäin jotain pientä aktiviteettiä nenätyöskentelyn merkeissä, jotta nuoren koiran kierrokset eivät pääsisi nousemaan taivaisiin.

Kesti vakuutti minut asiantuntijuudestaan rauhallisella ja määrätietoisella työskentelyllään, rehellisyydellään sekä tsemppaamisellaan, joka tuli tässä kohtaa enemmän kuin tarpeeseen! Siinä, missä paikallinen yleiseläinlääkäri totesi Nemon lonkkien aiheuttavan koiralle kurjan loppuelämän, totesi Kesti jotain aivan muuta, joten toivotaan, että asiat lähtevät tästä parempaan suuntaan.

#44: Vastauksia kysymyksiin

Millä perusteella päädyit nykyisiin koiriisi?

Batmanin kohdalla meillä ei oikeastaan ollut mitään virallisia kriteereitä koiran hankkimisen suhteen. Ainoana perusteena oli löytää riistaverinen, mielellään jänistä ajava tai lintua haukkuva koira silloisen vanhan nartun kaveriksi ja isäni metsästyskumppaniksi. Aikamme sopivaa pentua etsittyämme luovutimme hetkeksi, sillä erään pennun kohdalla olimme tulla huijatuiksi ja sopivia ehdokkaita oli muutenkin tarjolla melko vähän. Muutamaa viikkoa myöhemmin isäni oli kuitenkin nähnyt ilmoituksen pentueesta, jota he sitten tuttavapariskunnan kanssa olivat salassa käyneet katsomassa. Itse en koskaan nähnyt pentuetta livenä, vaan valitsin meille tulevan pennun kahden uroksen joukosta videoiden perusteella - ja niin meille tuli Batman.

Vanhan narttumme poismenon jälkeen meillä ei alunperin ollut tarkoitus ottaa toista koiraa , vaan ajattelimme kokeilla, josko Batman pärjäisi hyvin yksinään. Muutamaa päivää myöhemmin eksyin kuitenkin selailemaan tori.fi -sivuston pentutarjontaa, ja törmäsin myynti-ilmoitukseen kahdesta sekarotuisesta pystykorvan pennusta. Soitin asiasta isälleni ja sanoin kutakuinkin näin: "Torissa on ilmoitus kahdesta urospennusta Joensuussa, käy katsomassa kun ehdit". Isäni oli lukenut ilmoituksen heti ja soittanut pentujen omistajalle. Ilmoitus oli ollut tuolloin netissä vain vajaan tunnin ja toinen pennuista oli jo varattu hetkeä aiemmin. Isäni varasi jäljelle jääneen pennun meille välittömästi ja he sopivat, että voimme mennä katsomaan pentuja tulevana keskiviikkona, eli vain parin päivän kuluttua puhelusta. Luovutus taas oli sovittu siitä parin päivän päähän perjantaiksi.

Oikeaan paikkaan saavuttuamme ehdimme olla sisällä arviolta pari minuuttia, kun meille ilmoitettiin, että voisimme ottaa pennun mukaan heti - myös toisen pennun tulevat omistajat olivat paikan päällä, joten pojat pääsisivät lähtemään uusiin koteihinsa yhtä aikaa. Emme ehtineet nähdä pentujen vanhempia, emmekä siinä hetkessä tajunneet niiden perään kyselläkään. Pentujen omistajat antoivat mukaamme papuja, pari lelua ja rievun, jossa oli veljen ja emon hajuja mahdollista ikävöintiä varten. Koko tilanne oli ohi noin kymmenessä minuutissa, joten Nemon ostimme suoraan sanottuna kuin sian säkissä.

Unelma-ammatti?

Tällä hetkellä näen itseni työskentelemässä eläinten parissa, joskaan en vielä tiedä, millä tavalla. Loppujen lopuksi en usko viihtyväni pidemmän päälle lomittajan työssä, joten voi olla, että suuntaan muunlaisiin työtehtäviin tai jatkan opiskelua eläintenhoitajan paperit saatuani. Kuka tietää, ehkä minusta tulee eläinalan yrittäjä jossain täysin uudenlaisessa muodossa.

Tulevaisuuden suunnitelmat?

Aivan ensimmäiseksi aion suorittaa koulun kunnialla loppuun, jotta voin paremmin suunnitella tulevaisuutta sen jälkeen. Pitkällä tähtäimellä ajatuksena on jatkaa mahdollisesti opiskelua esimerkiksi agrologiksi etäopiskelun merkeissä.

Oletko parisuhteessa? Jos kyllä, näetkö itsesi kumppanisi kanssa vielä 5-10 vuoden päästä? 

Kyllä, olen onnellisesti parisuhteessa. Meillä on paljon samanlaisia elämänarvoja ja ajatuksia, joten uskon, että meillä on valoisa tulevaisuus edessämme - joten kyllä, näen itseni yhdessä hänen kanssaan vielä 10 vuoden kuluttua!

Kuinka hevosharrastuksesi ja saliharrastus jaksavat?

Hevosharrastus jakselee tällä hetkellä oikein hyvin, sillä aloitin pari viikkoa sitten käymään eräällä yksityistallilla, jossa hoidan ja liikutan tallinomistajan 10-vuotiasta suomenhevostammaa. Tamma on ollut nyt jo pidemmän aikaa lomalaisen roolissa omistajan kiireiden vuoksi, joten sen kunto on melko huono ja huoleton laidunelämä näkyy lievän ylipainon muodossa. Kuntokuuri on nyt vasta alkutekijöissään, mutta olemme jo hyvin päässeet tutustumaan toisiimme niin maastakäsittelyn kuin ratsastuksenkin merkeissä. Elokuussa eroahdistuksesta kärsivän laidunkaverin lähtiessä takaisin kotitallilleen pääsemme tamman kanssa maastoilemaan mielin määrin, joten viimeistään siinä vaiheessa alkaa ylimääräinen rasvakin tirisemään.

Salilla treenaan tällä hetkellä vaihtelevasti bodaillen ja voimaillen. Haluaisin palata takaisin crossfit-treenien ääreen, mutta edelleen kipuilua jatkava alaselkä ainakin toistaiseksi jossain määrin estää sen. Aion suunnata uudelleen osteopaatin käsittelyyn heti, kun rahatilanne sen sallii, joten uskon, että alaselän kivut saavat silloin kylmää kyytiä. Salilla käynnin ohessa käyn juoksemassa koirien kanssa 1-4 kertaa viikossa, ja kuntoni onkin niiltä osin kasvanut hurjasti kevään ja kesän aikana.

Onko sinulla sisarusia? Entä hyvät välit perheeseen?

Minulla on sekä pikkusisko että pikkuveli, jotka ovat keskenään kaksoset. Meillä on ikäeroa 3 vuotta. Perheen kanssa minulla on hyvät välit, ja esimerkiksi nyt lomalla vietänkin suurimman osan ajastani täällä vanhempieni luona silloin, kun poikaystäväni on töissä.

Onko kaveri/ystäväpiirisi laaja vai suppea? Oletko sosiaalinen tutustuessasi uusiin ihmisiin? Onko sinulla paljon ystäviä?

Ystäväpiirini on todella suppea, sillä minulla on vain muutama ystävä, joihin voin todella luottaa. Kavereita ja "hyvänpäiväntuttuja" onkin sitten todella paljon, mutta nykyään olen todella vähän tekemisissä muiden kuin oikeasti tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa. Opiskeluporukan kanssa viihdyn todella hyvin koulussa, mutta muuten emme vietä aikaa keskenämme. Uusiin ihmisiin tutustuessani saatan aluksi olla hieman etäinen ja vetäydyn helposti kuoreeni, mutta ajan myötä ikään kuin puhkean kukkaan ja uskallan tuoda itseäni ja mielipiteitäni hyvin suorasti esille. Koulussa uusiin ihmisiin tutustuminen voi viedä huomattavasti enemmän aikaa kuin esimerkiksi kaveriporukassa.

Mitä tahdot elämässäsi saavuttaa - LIFE GOAL?

Haluan saada opiskelut huolella kuntoon ja perustaa mahdollisesti oman eläinalan yrityksen. Haluan muuttaa maalle ja perustaa perheen yhdessä poikaystäväni kanssa. Haluan hankkia vinon pinon eri eläinlajien edustajia esimerkiksi juuri oman yrityksen merkeissä - sekä tietysti omaksi ilokseni ja harrastukseksi. Toisinaan haaveilen myös kasvattajan työstä jonkin suomalaisen alkuperäisrodun parissa.

Mihin kaupunkiin haluaisit muuttaa asumaan ja miksi?

Tällä hetkellä en koe kaipaavani suuria muutoksia asuinpaikan suhteen. Kun joskus muutamme maalle omakotitaloon, toivon uuden asuinpaikan sijaitsevan jossakin Joensuun läheisyydessä - tai mahdollisesti vaikkapa ihan tässä Uimaharjun liepeillä.

Oletko tyytyväinen elämääsi?

Tällä hetkellä olen hyvinkin tyytyväinen elämääni. Tottakai haluaisin jo ostaa oman talon ja päästä suunnittelemaan oman yrityksen perustamista sekä hankkia kotieläimiä, mutta samalla tiedostan, että kaikkien edellä mainittujen asioiden aika on vielä joskus. Tällä hetkellä tärkeintä on keskittyä opiskeluun ja omien taitojen kehittämiseen.

Mitkä ovat mielestäsi onnellisuuden avaimet elämään? 

Positiivisuudella ja päättäväisyydellä pääsee pitkälle. On turha jäädä murehtimaan menneitä asioita tai jotain sellaista, johon ei itse ole voinut konkreettisesti vaikuttaa. Tärkeintä on pyrkiä elämään hetkessä ja tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. 

Pariskuntien on muistettava ottaa niin yhteistä kuin myös omaa aikaa aina silloin tällöin. Itse esimerkiksi nautin kovasti siitä, kun saan suunnata auton nokan kohti tallia ja huudattaa radiota täysillä ilman, että kukaan muu on siinä hetkessä läsnä. Tallilla saan touhuta itsekseni hevosen kanssa mitä milloinkin tekee mieli ja putsailla varusteita nauraen randomilla valitulta radiokanavalta tuleville haastatteluille ja biiseille. Oman ajan vaaliminen on todella tärkeää henkisen jaksamisen kannalta. Kumppanisi ei välttämättä syty kaikista niistä asioista, joista sinä nautit eniten. Älä kuitenkaan anna sen häiritä, vaan käännä se ennemminkin voimavaraksi ja sellaiseksi jutuksi, joka on vain sinua itseäsi varten.

Onnellisuuteen vaikuttavat merkittävästi myös ympärillämme olevat ihmiset. Älä siis turhaan haaskaa aikaasi ja energiaasi ihmisiin, jotka eivät ole sinun ystävyytesi arvoisia. Panosta sen sijaan siihen, että sinulla on edes pari oikeasti hyvää ystävää, joille voit kertoa kaiken. Itse halusin nuorempana kuulua isoon kaveriporukkaan ja tuntea olevani tärkeä, mutta lopulta tajusin, että ollakseni tärkeä minun on keskityttävä niiden muutamien hyvien ihmissuhteiden vaalimiseen kymmenien keskivertojen sijaan.

Loppujen lopuksi jokaisen on itse löydettävä ne tekijät, jotka merkitsevät juuri omassa elämässä. Ei ihmistä tee pidemmän päälle onnelliseksi viikonloppuna odottavat bileet tai kolmen viikon mittainen kesäloma, vaan ne arjen pienet asiat ja yksityiskohdat. Kun keskityt tähän meneillään olevaan hetkeen ja päivään, löydät varmasti jo monta avainta onnellisuuteen.

#43: Olisiko vihdoin ja viimein aika kysymyspostauksen?

Blogihistoriani aikana olen usean eriaiheisen blogin yhteydessä ollut aikeissa toteuttaa kysymyspostauksen, mutten hyvistä kysymyksistä huolimatta ole koskaan saanut sitä julkaisuun asti. 

Nyt olisi siis ehkä vihdoin ja viimein aika toteuttaa ihka oikea kysymyspostaus. Jos kysymyksiä tulee suuremmassa määrin, voin luokitella niitä hieman aihepiirin mukaan.

Pyöriikö mielessäsi siis jokin kysymys, jonka haluaisit minulta kysyä? Nyt sinulla on siihen erinomainen mahdollisuus. Aihepiiri on täysin vapaa, mutta muistetaan kuitenkin pysyä hyvän maun rajoissa. Erityisesti eläinaiheiset kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita!

Eläimet - Opiskelu - Treenit - Koirat - Blogi 

Siinäpä muutama aihealue valittavaksi kysymystulvaa varten. Vastaan kysymyksiin heti, kun koen niitä olevan tarpeeksi kokonaista postausta varten. Kiitos jo etukäteen!